Ilmastonmuutos voi lisätä hyönteisten aiheuttamien vahinkojen riskiä
Kirjoittanut Henrik Møller Jørgensen, PROTOXin tekninen johtaja
Korkeammat lämpötilat ja suurempi kosteus voivat lisätä riskiä, että puuta tuhoavat hyönteiset, kuten porakärpäset ja talokärpäset, aktivoituvat entistä voimakkaammin. Ilmastonmuutos asettaa siksi myös uusia vaatimuksia ammattimaisille tuholaistorjujille.
Ilmastonmuutos ei vaikuta pelkästään rakennusten ulkopuolella olevaan luontoon. Korkeammat lämpötilat, leudommat talvet, useammat rankkasateiset jaksot ja yhä useammin esiintyvät kosteusvauriot voivat myös muuttaa rakennuksen puurakenteissa elävien puuta syövien hyönteisten elinolosuhteita.
Tuholaistorjujille tämä kehitys tarkoittaa, että muun muassa porakärpästen ja talokärpästen hyökkäysten riski voi kasvaa. Tämä koskee sekä hyökkäysten tiheyttä, hyönteisten aktiivisen kauden pituutta että rakennuksellisia olosuhteita, jotka tekevät puusta sopivan elinympäristön hyönteisille.
Lämpö voi lisätä hyönteisten aktiivisuutta
Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, joten lämpötila vaikuttaa suoraan niiden kehitykseen. Kun lämpötila nousee, munat voivat kuoriutua nopeammin ja toukkien aineenvaihdunta kiihtyy, minkä seurauksena lentämisen, parittelun ja munimisen kausi voi pidentyä.
Talvikuoriaiselle lämpimät ullakot ja auringon lämmittämät rakenteet ovat erityisen merkityksellisiä. Korkeammat kesälämpötilat voivat luoda suotuisia olosuhteita kattoihin, ullakoille ja pimeisiin rakenteisiin, joissa toukat elävät piilossa havupuussa. Pidempi lämmin kausi voi samalla pidentää ajanjaksoa, jolloin aikuiset kovakuoriaiset ovat aktiivisia ja voivat levitä muihin puun osiin tai rakennuksiin.
Lämpimämmät talvet voivat lisäksi parantaa tiettyjen hyönteisten selviytymismahdollisuuksia ja helpottaa sellaisten lajien vakiintumista, joiden levinneisyyttä alhaiset lämpötilat aiemmin rajoittivat.
Sateet – myös osa riskikuvaa
Lämpötila on vain yksi osa riskikokonaisuutta. Lisääntyneet sateet, rankkasateet ja tulvat voivat johtaa puurakenteiden kostumiseen esimerkiksi ullakolla, ryömintätiloissa ja kellareissa.
Jos kosteutta ei havaita eikä sitä poisteta, puun kosteuspitoisuus voi nousta tasolle, jolla tavalliselle puukärpäselle syntyy paremmat kehittymisolosuhteet. Tätä lajia esiintyykin usein vuotokohtien, kondenssin, riittämättömän ilmanvaihdon tai kosteiden ja kylmien rakennusosien läheisyydessä olevan puun yhteydessä.
Jopa pienet vuotokohdat voivat ajan mittaan aiheuttaa paikallisia kosteusongelmia, joita ei näy asuintiloista. Hyönteistartunta voi siksi olla merkki piilevästä rakennusongelmasta eikä pelkästään yksittäisestä hyönteisongelmasta.
Voimakas sade lisää myös akuuttien vesivahinkojen riskiä. Tulvan tai katovuodon jälkeen puurakenteet voivat pysyä kosteina pitkään, etenkin suljetuissa rakenteissa. Se ei välttämättä aiheuta hyönteistuholaista heti, mutta voi tehdä puusta alttiimman tuholaisille seuraavina vuosina.
Tiiviit rakennukset voivat pitää kosteuden sisällään
Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja tiivistys vähentävät lämpöhukkaa, mutta voivat samalla muuttaa ilmanvaihtoa ja kosteustasapainoa. Jos rakennusta eristetään tai tiivistetään ilman riittävää ilmanvaihtoa, kosteutta voi kertyä kattoihin, seiniin ja muihin rakenteisiin.
Se voi luoda suotuisan ympäristön sekä puuta hajottaville sienille että hyönteisille. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ei siis pitäisi koskea pelkästään sateen pitäminen ulkona, vaan myös sen varmistamista, että sisään tunkeutunut kosteus pääsee kuivumaan.
Ennaltaehkäisy on yhä tärkeämpää
Tulevaisuudessa nopea toiminta rankkasateiden ja tulvien jälkeen on keskeinen osa sekä sieni- että hyönteisvaurioiden ehkäisyä. Puu on kuivattava tehokkaasti, ja piilossa olevat alueet on tarkastettava, ennen kuin kosteusvaurio kehittyy pitkäaikaiseksi ongelmaksi.
Paras suoja puuta tuhoavia hyönteisiä vastaan on rakennuksen kunnossapidon, rakennuksen kosteuden hallinnan, riittävän ilmanvaihdon ja varhaisen tarkastuksen yhdistelmä sekä ammattimainen puhdistus ja ennaltaehkäisevä puunsuojaus puuta tuhoavia hyönteisiä vastaan.